1. Kaasun syöttö- ja ohjauspiirijärjestelmä
Koska anestesiakone tarvitsee suuren määrän happea työskennellessään, se saadaan yleensä kaasun kaasun syöttöjärjestelmästä tai sairaalan happisylinteristä. Jokaisen sylinterin piirin kaasutulon on kulkea suodattimen, yksisuuntaisen tuuletusventtiilin ja säätimen läpi, mikä voi vähentää painetta anestesiakoneen sopivaan työpaineeseen. Keskuskaasun syöttöjärjestelmä ei vaadi sääntelyä, koska kaasu on pienennetty noin 4 kg: iin. Anestesiakoneen sopiva työpaine on 3-6 kg. Useimmissa anestesiakoneissa on happea lähteen vika hälytysjärjestelmä. Jos hapenpaine on alle 2,8 kg, kone vähentää tai katkaisee muiden kaasujen virtauksen ja aktivoi hälytyksen.
Kunkin kaasun virtausta jatkuvassa virtauslaitteessa ohjataan virtausmittarilla ja virtausmittari näyttää. Virtausmittari voi olla mekaaninen tai elektroninen anturi LCD: llä. Kun kaasu kulkee ohjausventtiilin ja virtausmittarin läpi, kaasu kulkee matalapainepiiriin ja kulkee tarvittaessa höyrystimen läpi ennen potilaalle toimitettua. Hyvän anestesiakoneen kannalta typpioksidin ja hapen virtauksen ohjausmekanismi tulisi kytkeä, vain tällä tavalla hapen suhde typpioksidiin ei koskaan pudota minimiarvoon (0. 25 litraa/min).
2. Hengitys- ja tuuletuspiirijärjestelmä
Useimmat anestesiakoneet voivat tarjota jatkuvan virtauksen ja hapen ja nukutuskaasun kiertoa, jota kutsutaan kiertojärjestelmäksi. Tämän tyyppisessä anestesiakoneessa on kaksi päähengityspiiriä, suljettuja ja puoliksi suljettuja. Suljetussa hengityspiirissä potilaan hengitetty kaasu palautetaan kiertojärjestelmään hiilidioksidin poistamisen jälkeen. Puoli-suljetussa tyypissä osa potilaan uloshengitetystä kaasusta tulee kiertojärjestelmään ja osa puretaan kiertojärjestelmästä. Kiertojärjestelmässä tuoreen kaasun syöttövirtausta alle 1L/min kutsutaan pienvirtausanestesiaksi ja tuoretta kaasuvirtausta alle 0. 5L/min kutsutaan minimivirtausanestesiaksi.
Manuaalinen ilmanvaihto vaatii käyttäjän puristamaan jatkuvasti kaasun säilytyslaukkua manuaalisesti, jotta potilas hengittää. Pitkän toiminnan aikana operaattori ei ole vain kovin väsynyt, vaan myös vaikuttaa muuhun työhön. Siksi automaattista hengityslaitetta käytetään usein mekaanisesti potilaan hengittämiseen. Hengityslaite pakottaa anestesian seoksen potilaspiiriin ja hengitysjärjestelmään saamaan potilaan uloshengitetyn kaasun ja tuoreen kaasun. Anestesiologi voi säätää parametreja, kuten vuorovesien tilavuutta, hengitysnopeutta, inspiroivan hengityssuhdetta ja minuutin ilmanvaihtoa potilaan tilan mukaan. Säädä ilmanvaihtotilaa vastaamaan potilaan eri tarpeita.
3. Poistojärjestelmä
Se, joka tunnetaan myös nimellä hiilidioksidin absorptiojärjestelmä, koostuu 1-2 CO2 -absorptiosäiliöistä, jotka on täytetty soodan kalkilla tai bariumkalkilla. Sen päätehtävä on poistaa hiilidioksidi potilaan uloshengitetystä kaasusta.
4. Valvonta- ja hälytysjärjestelmä
Eri konfiguraatioiden mukaan anestesiakoneessa on joukko seurantaan liittyviä laitteita, kuten hengitysteiden seuraamiseen käytettyjä, fysiologisia näkökohtia, anestesiakaasun pitoisuutta ja seurantaa, jotka voivat epäsuorasti heijastaa potilaan anestesian syvyyttä ja lihasten rentoutumista.
Useimmat anestesiakoneen valvontajärjestelmät on varustettu vain perusvalvontalaitteella järjestelmän alustana. Valvontapitoisuus sisältää: hengitysteiden paine, hengitetty vuoroveden tilavuus, minuutti ilmanvaihto, hengitysnopeus ja siihen liittyvät hälytysjärjestelmät. Muita vaadittavia seurantaa voi ostaa erikseen ja lisätä järjestelmään.
Lisäksi anestesiatyöasema on varustettava myös anestesiatietojen hallintajärjestelmällä, joka voi vastaanottaa, analysoida ja tallentaa anestesia- ja hallinnollisen hallintoon liittyviä tietoja, kerätä tietoja automaattisesti näytöstä ja tuottaa automaattisesti anestesiatietueita.